Työllistymistarina

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
21.8.2018 klo 15.15

Kädet ja mieli avoinna työnhaussa

Marja Suomaa ryhtyi kädet ja mieli avoinna työnhakuun.

Kuka ja mitä?

Olen Marja Suomaa, 63-vuotias filosofian maisteri. Minulla on ollut pitkä ura kansainvälisen kaupan ja liiketoiminnan sekä kehittämistehtävien parissa. Työelämäni on ollut eräänlainen oppimispolku, jossa olen päässyt siirtymään uusiin tehtäviin operatiivisista tehtävistä aina päällikkötason tehtäviin saakka.

Miten sinusta tuli työnhakija?

Tämä oli jo kolmas kerta, kun jäin työttömäksi. Ensimmäisellä kerralla yritys, jossa työskentelin, meni konkurssiin. Toisen kerran jäin työttömäksi, kun yhtiön pääkonttori suljettiin Helsingissä. Kolmannella ja viimeisellä kerralla olin töissä pienessä yhtiössä, jonka toiminta lopetettiin. Sillä kertaa minulla oli jo kokemusta työttömäksi jäämisestä, joten osasin suhtautua tilanteeseen rauhallisin mielin. Tottahan se tuntui ikävältä ja vaikealta silläkin kertaa, mutta kokemuksen kautta tiesin, että siitäkin selviää.

Jäin työttömäksi yli kolme vuotta sitten, maaliskuussa 2015. Tein välissä lyhytaikaisen pestin, mutta pääasiassa hain aktiivisesti töitä koko ajan. Painotin haussa projekti-  ja kehittämistehtäviä, mutta hain myös muita paikkoja, sillä halusin kokeilla jotain uuttakin. Harkitsin uranvaihtoakin, sillä minua kiinnostaa fysioterapia, mutta koulutus olisi kestänyt kolme vuotta ja 60-vuotiaalle se tuntui liian pitkältä.

Minulla oli työnhaun suhteen selkeä rytmi viikonloppuineen ja tein viikossa viisi päivää työnhakua. Mietin tarkkaan, mitä tavoittelen ja miten lähden sitä hakemaan. Sanoitin omaa osaamistani mahdollisimman laajasti. On tärkeää, ettei ole hakemisensa kanssa aivan yksin ja vertaistuki on tarpeen. Kun peilaa omaa osaamistaan muiden kautta, saa uutta näkemystä ja voi huomata, että osaakin asioita, joita ei edes ajatellut osaavansa.

Mitä Korko-hanke antoi sinulle?

Osallistuin Korko-hankkeen vertaisryhmätoimintaan lokakuussa 2017. Kaikki harjoitukset verme-ryhmässä olivat todella hyviä. Oli antoisaa keskustella muiden ryhmäläisten kanssa ja kuulla tarinoita työurista, tavoitteista ja unelmista. Tämä oli kannustavaa ja antoi itsellekin uutta intoa ja rohkeutta omaan työnhakuun. Verme oli ensiarvoisen tärkeä ja henkisesti suuri tuki, kun ”ei kiitos” alkoi syödä itsetuntoa jopa tällaiselta peruspositiiviselta ihmiseltä.

Korko-hankkeessa minulla oli mahdollisuus tehdä video-cv. En kuitenkaan tuolloin vielä tarttunut siihen, mutta se viritti minut oikealle taajuudelle asian suhteen ja pehmensi suhtautumiseni video-cv:hen.  Myöhemmin uskaltauduin tekemään sen toisessa työllistymispalvelussa. On ollut hyödyllistä, että olen osallistunut erilaisiin hankkeisiin ja uravalmennuksiin työnhaun ohella.

Mitä kautta työpaikka löytyi?

Huomasin Kuntarekry-nettisivulla vapaan projektikoordinaattorin paikan HAMK:in Ammatillisessa Opettajakorkeakoulussa ja päätin hakea paikkaa. Pian sain vinkin Facebook-ystävältäni samasta paikasta. Kerroin hänelle hakevani paikkaa ja pyysin häntä suosittelijaksi, sillä hän oli töissä HAMK:issa. Tämä johti työhaastatteluun ja työsopimuksen tekoon. Työ alkoi elokuussa 2018 ja pesti tutkimus- ja kehittämisprojekteissa kestää ensi vuoden loppuun saakka.

Minulla oli kaksi varasuunnitelmaa, jos en olisi löytänyt töitä. Hain Vantaan kaupungin järjestämään ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennukseen ja sain paikan kurssille. En kuitenkaan ehtinyt aloittaa sitä, kun sain jo tiedon, että minut oli valittu projektikoordinaattoriksi. Aion kuitenkin vielä osallistua valmennukseen, jos siihen löytyy mahdollisuus iltaisin, sillä ikäihmisten avulle on suuri tarve. Jos tämäkään suunnitelma ei olisi onnistunut, olisin siirtynyt eläkkeelle lokakuussa, kun minimieläkeikä olisi tullut täyteen. En kuitenkaan ajatellut jääväni kokoaikaiseksi oloneuvokseksi, vaan suunnittelin toimia osa-aikaisesti asiantuntijatehtävissä ja opiskella kieliä.  

Mitkä ovat sinun vinkkisi työnhakuun?

Ensin kannattaa selvittää itselle, mitä haluaa. Se on ehdoton lähtökohta, sillä epämääräinen poukkoilu siellä täällä hakemuksineen ei tuota tulosta. Hakijalla tulisi olla hyvä näkemys omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan. Aktiivisuus on tärkeää. Kannattaa olla yhteydessä muihin ihmisiin ja käyttää omia verkostojaan. Minun kohdalla se tuotti tulosta. Periksi ei kannata antaa, sitkeys palkitaan!

Aina kannattaa luottaa siihen, että kyllä tästä selvitään. Minulla oli takana sen verran pitkä työelämä, että se antoi tarvittavaa perspektiiviä ja uskoa, että kaikki päättyy lopulta hyvin. Elämäntilanne tässä iässä on myös hyvä, kun ei ole enää pieniä lapsia ja velat on jo maksettu. Oli tärkeää, että minulla oli muutakin elämää kuin pelkkää työnhakua. Minä hain sisältöä elämääni liikunnasta ja kulttuurista. Läheisten, ystävien ja vertaisryhmien tuki merkitsi paljon. Välillä pitää antaa itsensä myös vain olla eikä vain tukka putkella hakea töitä, itselleen kannattaa antaa armoa. 

Olkaa aktiivisia sekä uskokaa itseenne ja osaamiseenne, kaikki vielä järjestyy!